tänä aamuna oli lähes täydellinen hetki, jolloin mä olin onnellinen jopa. mä heräsin J mun vieressä, sain pusuja ja haleja, ja sit sain kuulla kun J sanoo, et se rakastaa mua. ja mihin mä pystyin rehellisesti vastaa et "mäkin rakastan sua".
eli siis joo, J oli täällä pitämässä mulle seuraa viime yön. tänä yönä joudun oleen yksin. mut onneks aamul jo joskus ysin kymmenen aikaan, meen J:lle nukkumaan sen viereen. sen vieres on ihana nukkua. on ihanaa kuinka mä voin halia sitä koko yön, ilman et se on kummastakaan kummallista ja epämukavaa. kumpikin meist nauttii siit. vaik en usko kaikkee mitä J mulle sanoo sen tunteista mua kohtaan, niin kyl mä uskon melko hyvin tekojen ja eleiden olevan totta. kyl se haluu mut sen lähelle, minkä takii, sitä en tiiä.
uskaltauduin tänään vaa'alle. itkin, kuin vesiputous. 63 kg. eihän se yllätys kyl ollu, mut silti. 63 vitun kiloa?! iski kauhee paniikki sen jälkeen ja sit tein hullun lihaskuntoo ja hypin hyppynarua ja sit takasin vaa'alle. 62,6 kg. liikaa, aivan liikaa. päätin et syön loppu viikon lähinnä nesteitä ja vältän kuollakseni kaikkia kiinteitä kaloreita. porukat tulee kotiin joten mun on pakko syödä jotain niiden eessä, et ne ei ala valittaa et en taas syö. heitin kans ruokaa iha vitusti roskiin, ton ekan vaa'al käynnin jälkeen. tiiän etten niitä sieltä ala penkoo ja syömään, joten nyt kiusaukset on siivottu pois. :) sil ruoka määräl ois ruokkinu koulullisen pienia afrikkalaislapsia. :<
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti