Nobody else will.

mä rakastan J:tä. se on nyt varma. mä rakastan sitä enemmän ku mitään muuta täs maailmas. surullista.

J sanoo et se rakastaa mua enemmän ku ketään toista, enemmän ku mitä se on koskaan rakastanu ketään. surullisempaa.

mä en pysty uskoo ketään. surullisinta.

tyhjä olo. tullu viime perjantaista asti dokailtua aika reippaasti. kaiken muistan kyl, mut silti. tunnoton tila oli ihana. ei tarttenu ajatella tai mitään. nyt alkaa viinat loppumaan. viel on joku 3-4 desii kossua, mut yksin juominen on jotenkin vääräl taval mieltä tyhjentävää. jos mä nyt joisin sen kossun saisin kyl hyvän humalan, mut yksin, ei...

niin tyhjä ja turta olo, etten tuntenu ees kylmää ku istuin tupakalla t-paidassa -13 asteen pakkasessa 20 min.

viimesen viikon aikana ei oo tapahtunu paljon mitään. ei mitään mainitsemisen arvosta. joten eipä täs oo oikeen mitään kerrottavaa. ainut on, et oon taas syöny suruun _paljon_. en oo uskaltanu käydä vaa'alla kosk jos se näyttää viel 61 kg. tai sit enemmän. toivon niin et oisin viel 59 kg, et en ois siit lihonu takas. oon miettiny et mun suruun syömistä on lisänny se, et J:llä on anoreksia ja must tuntuu et taidan syödä ns. "sen puolesta"... se on pieni, niin pieni, alle 40 kg. inhoon itteeni ja kroppaani aina sen lähel. kuvotan itteeni. ja se hokee kuinka mä oon hyvänkokonen ja kuinka se ottais millon vaan mun lantion ja jalat. tiiän, et jos sil ois mun lantio ja mun jalat, se ois erittäin itsetuhonen ja vihais itteensä ylikaiken.

nyt mun tekee mieli vaan mennä jääkaapille ja syödä kaikki mitä siel on. ja oksentaa. mut en pysty oksentaa. en ymmärrä, vaik kuinka yritän, mitään en saa ulos. inhoon sitä tunnetta mikä tulee kun on ahminu ja yrittää oksentaa mut mitään ei tuu ulos, sitä epätoivoa ja tietoisuutta siit et kuinka ne kalorit imeytyy muhun. mut en tiiä enää ees jaksanko oikeesti välittää. millään ei oo enää väliä. oon ajatellu itsemurhaa enemmän ku koskaan, pyöritelly sitä ajatusta, miten ja missä sen tekisin. päätin et tapan itteni sit ku painan 50 kg. palkinnoks. et jos multa kysytään, en nää ens talvea.