The blackest of rooms.

tulin just kahen tunnin lenkiltä. oli aika ihanaa. menin kahen vanhan kaverin kanssa ja juteltiin sit samal kaikennäköst.

hmmm... huomen, tai oikeestaan jo tänää, on uuvee. meen sillon tiksiin. hengaan ja dokaan siel systeril yhest eteen päin johonkin ilta kymmeneen. sit siel heurekal on ilotulistus, jota vois mennä kattoon.. jos siel näkis jotain tuttui. ja sit voisinki mennä jo himaan. ei innosta tää vuoden vaihtuminen. J:n kanssakaan tulee onnistumaan. mä oon tylsä, mitäänsanomaton. miten ketään voi kiinnostaa mun seura?? kun J tajuu millanen mä oon, se sanoo "OK, kiitti mo" ja lähtee. enkä mäkään edesauta yhtään ihmisten kaikkoamista. odotan kaikilta niin vitusti, et petyn joka vitun kerta ja sit oon taas maassa. ja sit kukaan ei jaksa kattoo mua. ja siks esitän sitä kivaa ja positiivista. kukaan ei tunne MUA.

seuraavan kerran kun tänne postaan on vuos 2009... nyt ei irtoo mitään kerrottavaa, kosk en haluu jaksa pysty sanoo mitään. toivottavasti ens kerralla jotain positiivista.

selvitkää uuveen yli. mäkin yritän.

Usually when things has gone this far people tend to disappear.

mä oon alkanu taas etääntymään mun kavereista. kylhän niit koulus näkee ja silleen, mut en mä enää välitä niistä. ne puhuu ja kyl mä kuuntelen, mut ei mua vois vittu vähenpää kiinnostaa. mul tulee aina hirveen huono omatunto, kun tiiän ne välittää musta. ja sit mä ajattelen niist vaan pahaa. en mä niille vittuile tai mtn. en ikinä tekis sitä. en haluu olla yksin. ihan sama onks ne mulle tärkeitä, mä vaan haluun et mun ympärillä on ihmisiä. en haluu joutuu oleen yksin koko ajan koulussa. näistä mun kavereista kukaan ei tiedä mun ongelmista. ja se on hyvä, sil en mä jaksais kuunnella kuinka ne selittäis et ”sä oot niin nätti ja laiha, miks sun pitäs laihduttaa??” tai muuta paskaa. antakaa mun olla rauhas mun ongelmien kanssa. ja olkaa ystävällisiä ja tehkää tekin samoin.

muttaaaa tapasin uuden ihmisen! se on pelottavan paljon sellanen, jonka haluan tuntee läpikotasin, mut samaan aikaan ihminen, jollasta en haluis mun lähipiiriin. : < color="#cc0000">J on niiiin ihana. se on ihan pelottavaa, miten joku ihminen voi vetää mua puoleensa sillä tavoin. mä tiedän tää ystävyyssuhde tulee oleen kaikkea muuta kun hyväks mulle, mut mä en haluu välittää siitä. mä tiedän et saan vielä siipeeni, mut mä vaan haluun olla sen ihmisen lähellä ja kattoo sitä kun se puhuu mulle, kuunnella ja ymmärtää. mä ymmärrän liiankin hyvin, mä haluisin et meil ei ois mitään yhteistä. J:llä on ongelmia. niin on mullakin. mä pelkään et me pahennetaan ja tartutetaan niitä ongelmia toisillemme. ainaskin mä oon jo alkanu huomaan J:n huonon vaikutuksen mun ajatusmaailmaan… : <<

musta tuntuu aina J:n seuras et elän, ja aina kun se ei oo mun luona, ihan ku mun elämä ois katkol… J:n seura on vähän ku huumetta mulle. mitä enemmän mä oon J:n seuras sitä enemmän mä kaipaan sen luo takas. mul on outo olo jos en kuule siit mitään pitkään aikaan, ja sit rupeen heti miettii et se on saanu must tarpeekseen ja katkassu välit. mut aina se sillon, kun mä eniten epäilen, tulee ja piristää mun päivää. ja mä unohdan kaikki ne mun ajatukset et sitä ei kiinnostais. se sanoo mulle et sitä kiinnostaa ja mua pelottaa uskoa, koska jos se ei oo tosissaan tai tarkottaa sitä eri mittakaavassa kuin mitä mä tarkotan kun sanon samaa sille. mä pelkään et petyn. : <<

This is our decision to live fast and die young.

mul on tyhjä olo. tuntuu kun kaikki asiat vaan valuis mun päälle raskaana vesimassana niin et on vaikee hengittää. se tyhjyys huutaa mun pään sisällä. viime aikoina mul on menny ihan hyvin. oon ollu tavallista pirteämpi ja sosiaalisempi, enkä oo murehtinut niin paljoa mun syömisistä. hyvää kautta seuraa huono kausi. väistämättä. viime viikolla romahdin ja huono kausi alkoi… ennen oli vaikeeta huomata eroa mun hyvän ja huonon jakson välillä, mut nykyään se muutos on melko suuri ja ihmiset on alkanu huomaan sen käännekohdan.

mut onneks kukaan ei oo enää puuttunu mitenkään mun syömisiin… laihduin 8 kiloa viime toukokuusta. ei kukaan sitä huomannu, paitsi vasta jälkikäteen ne rupes ihmettelee et mä näytän niin hoikalta. se oli ihanaa. on kiva kun joku sanoo laihaksi tai edes hoikaksi. nyt joulukuussa lihoin takas 2,5 kiloa… toisin sanottuna seuraavaks: viikko lähes ilman ruokaa (ma-ti on pakko syödä muodonvuoksi) ja sen jälkeen 700–800 kcal/per päivä.

päätin laihtua vielä 14 kiloa. alun perin tarkoitus oli pudottaa vain 6 kiloa, mut ehkä alan oleen suuruudenhullu, tai no täs tapaukses pienuudenhullu. kyl tosta 14 kilosta eroon pääsee. saattaahan se olla melko haasteellista, mut mul ois aikarajaksi vedetty 30.5. joten viis kuukautta aikaa.. tiedän että osa tosta kilomäärästä joka lähtee pois tulee olemaan lihasta, sitä mitä tarvitsen, mutta kun olen pudottanut sen 14 kiloa, painoni on vaan niiiin hyvännäkönen paperilla.

pelkään et en onnistu. mun mielenlujuus ei oo mitään ykkösluokkaa… mut oon täs yrittäny miettiä ittelleni jotain palkintoa motivoimaan. en vaan osaa keksiä mitään mikä todella jaksaisi innostaa. : <

vastaavasti vois keksiä jonkun rangaistuksen, jos epäonnistun. mut en keksi mitään hyvää rangaistustakaan… : <<<< fyysinen kipu ei auta, siihen on jo niiiin totuttu. ehkä voisin luopua tietokoneesta kesälomaksi. tai parempi ehkä: epäonnistuttua mun pitäis ottaa korut pois venytyksistä ja antaa niitten pienentyä. siin ois rangaistusta kerrakseen.

hell ou.

niin. päätinpä sitten aloittaa oman blogin. tavoitteena olis saada purettua omaa pahaa oloa ja ongelmia jonnekkin / jollekin, joka ei voi tuomita. toivottavasti joku edes tänne eksyy ja lukee mitä mun päässä liikkuu. ja ehkä antaa jopa jotain palautetta tai tukea. jos haluaa jotain negatiivista sanoa niin siitä vaan, ehkä mä sitä kerjään aloittamal tän blogin. pahoittelen jo valmiiksi, oih niin rasittavaa kieliopillisesti päin persettä olevaa tekstiä jota tänne ilmestyy. mut koska en oo mikään kirjoittaja, on helpompaa kirjottaa mitä ikin mieleen tulee ilman et tarttee miettii et nyt iso alkukirjain ja nyt pilkku.

kait näin aluksi olisi hyvä mun kertoo jotain ittestäni, etten ihan olan takaa vaan ala tykittää mun ongelmii tänne.

eli, olen lempinimeltäni nica (oikeaa nimeä teidän ei tarvitse tietää). oon vuosimallia 91 ja lukion tokan puolvälissä. oon kiinnostunu musiikista, taiteesta ja vähän kaikesta. asun viel himas, mut oon koko ajan haku pääl et, jos jostain löytys kämppä ja joku kaveri sinne, et pääsis pois. mun paheena on suklaa ja tupakka. mun paras ulkoinen etu on mun silmät... hmmm... mitäs viel. tykkään tytöistä ja vähän kans jätkistä. eli bisse oon. mä luen, klassikoita etenkin, ja piirrän paljon. mun elämää hallitsee mun epätoivoinen täydellisyyden tavoittelu mitä tulee mun ulkonäköön ja yleisesti elämään. mun tavallinen nukkumaan menoaika on välillä 2 - 6 AM. tykkään toimia spontaanisti ja se johtaa mut aina mielenkiintosiin tilanteisiin...

täl hetkel mä oon niin väsyny et en jaksa kirjottaa mitään suurta ja ihmeellistä. oon syöny vähän ja kuntoillu niin paljon, et nyt ei pysty eikä kykene...
kirjoittelen sitten ensimmäisen varsinaisen postauksen huomen.