oon miettiny täs jonkin aikaan, et tää blogin kirjottaminen on vähän kakspiippunen juttu: saan purettuu ahistusta, mut samal kasvatan sitä lisää vellomalla mun ongelmissa. mun painon pudotus junnaa, en pääse 60 kg:sta alemmas = olen epäonnistunut. mua ahdistaa tekstit mitä oon tänne kirjottanu, mua ahdistaa minä.
jos ongelma onkin siinä et mä ajattelen kokoajan negatiivisesti. katooko se ongelma jos kirjotanki positiivisemmista asioista? tai jos alan kirjottaa negatiivisten ohella positiivisia? en tiiä, mut voisin yrittää. täällä tässä blogissa se ei ehk onnistuis, kosk kaikki jotka tänne on tiensä löytäny on tullut enemmän ja vähemmän sellaisia reittejä, joista mä en iloitse. tietysti on hienoo et löytyy ihmisii joilla on samoja ajatuksia, mut onks tervettä hakee muita samalaisia kannustamaan omaa epätoivosta elämää? se on ollu mulle suuri kysymys jo pari kuukautta.
kyllä, haluun edelleen maagisesti karkottaa ne ylimääräset 10 kg, mut oon ehk sen verran kasvanu aikuiseks et ymmärrän et mun ei oo hyvä tehä sitä kyseenalaisilla menetelmillä. ainakaan kokonaan. :D
Tietoja minusta
Kävijälaskuri 21.2.->
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti