Yksin.

hassuu kuinka yksin voi olla vaik ympäril on tuttui ihmisii. yksin vaik J:kin on tääl. eristäydyin mun huoneeseen. J kävi tääl. sano jopa jotain. ja lähti. taas yksin. kait ain yksin, jollain tasol aina. vaik mul on J. silti välil tuntuu et oon ihan yksin koko maailmas. vaik se ois mun vieres ja puhuis mulle. tai halais mua. J kuitenkaan ei oo ain joka kerta läsnä. en osaa selittää, mut se on siin mut silti se ei oo.

mul on kylmä ja paha olla. henkisesti ja fyysisesti. tekis mieli viillellä, mut en haluu. haluun, mut en haluu. voisin stögää, mut ne jäljet mitä siit jää ei oo kivoi. tavallaan ne jäljet on ihanimpia, kosk ne muistuttaa mua asioista. mut tiiän et ne tulee häiritsee mua, ehk jopa koko mun loppu elämän. ne on myös tavallaan mun avunhuuto J:lle, mut se ei nää sitä. se ei nää et mä haluun sen suuttuvan mulle tai jotain. et haluisin sen patistavan mua tekemään asioille jotain. J on ainut ihminen joka voi saada mut muuttamaan asioit. se on ainut joka vois saada mut hakee apuu. J on ainut syy miks hakisin apuu. mut ei...

voisin mennä röökille ja pitää sormii ristis, et jos J tulis ulos röökille kans.-->