J ja minä pidetään nyt taukoo. ei nähä tai kuulla seuraavaan kolmeen päivään. varmasti elämäni kolme pisintä päivää. ja tietty J halus tän tauon just kun aloin uskoo et se oikeesti välittää musta. lauantaina, elämäni yks ihanimpia öitä, tajusin sen todella: J välittää ja paljon. kuinka sokee mä oon voinu olla. hävettää kuinka työnsin sitä pois mun luota, kosk luulin et mun kohtalo ei kiinnosta sitä lainkaan. jos J suostuu viel jatkos näkee mua, nielen kaiken tuskan mitä se mulle aiheuttaa ja pidän kynsin hampain kiinni siitä, niin et J ei koskaan lähe pois mun luota.
ja päätin et haen apua mun "ongelmiin" vasta sitten kun/jos epäonnistun itsemurhassa. monella menee mua huomattavasti huonommin ja monella on oikeasti kauheita ja vakavia ongelmia. en vie niitten hoitopakkoi mun mitättömien asioiden takia. kuinka väärin ois et mä "parantuisin" ja mul ois kaikki ihan hyvin, kun monet jotka todella _kärsivät_ eivät saa apua tai lievitystä niiden tuskaan? J nyt sopii tähän esimerkiks, sil on menny _todella_ huonosti ja se on kokenut paljon kaikkea _todella_ paskaa. mä tuen nyt J:tä sen paranemisessa, ja jos sil alkaa menee paremmin, oon varma et se vaikuttaa myös positiivisesti mun mieleen. ja jos se ei saa lievitystä lääkkeillä tai psykologin käynneil, en mä ansaitse "parantua". perseest käyttää täs sanoi: ongelma tai parantua, kun ei mul oo oikeita ongelmia joista parantua. oon vaan herkkä.
huomen kokeiden palautus. <3 reputin kolme, YEY. kahest tulee varmaan ala-arvonen numero ja kahest saatoin pääst semihyvin arvosanoin läpi. eli odotettavissa on jotakuinki: kolme x4, kaks x5/6, kaks x7/8. yippii... :<
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti