Do you think that someone paints your mirror?

hellooo :)
edellinen postaus oli mulle muistutukseks, et miks haluun laihtuu.

menee aika vitun surkeesti kaikes nyt. :) mut silti oon normia tyytyväisempi. ehk siks et mul o nyt maxi aski tupakkaa ja kun porukat lähtee viikoks pois. päätin etten osta ruokaa tai kokkaa mtn. hirvee hinku + vähän pakko tehä puolukkapiirakkaa. tykkäsin siit himona ennen ja nyt mutsi on saanu päähänsä et leivon sitä ku ne on poissa. :< teen sen ja syön sitä koko viikon ja sit kutsun kavereit syömään kans. ihana kaloripommi. oikeesti ihana. mut en haluu syödä sitä, kun siihen tulee himo. ja sit sitä kiskoo liikaa.

aijon kuntoilla paljon ens viikol. ajattelin et jos heräis aamusin viimestään kymmeneltä ja lähtis tunnin kävelylenkille. sit joskus iltapäiväl kolmen ja viiden välis kävis juoksee ja sit tekis lihaskuntoo. ja tunti liikkumisen jälkeen söisin palan sitä puolukkapiirakkaa. eli piirakkaa kahesti päiväs. <3 aah. nautin jo valmiiks. oon kyl aika varma, et mun on pakko saada jotain muutakin syötävää tai kuolen nälkään. porsas kun olen. vois ostaa 2 % raejuustoa ja sitä syödä teelusikallisen verran tunnin välein…pitää sit vaan muistaa heittää ruokaa roskiin jääkaapist, ennen ku porukat tulee takas.

kävin äskön pesee hampaat ja oksensin vahingos lavuaariin. O___O olinko vähän et mitä vittua?! jos yritän oksentaa, mitään ei tapahdu helposti. mut näköjään jos en yritä, oksennan vahingossa. haluisin osata oksentaa, mut en vaan opi vaikka kuinka yritän. en aijo sairastua bulimiaan tai mtn. mut mun ahmimis kohtauksia on tullu nyt turhan usein ja haluun osata jonkun keinon millä saan ne ruuat ulos tarpeen tullen. en haluu saada _pysyvästi_ mun kehoon 6000 kaloria, joten en nää muuta keinoa päästä niistä kuin oksentaminen. en tykkää oksentaa, mut täs tapaukses se ois tarpeen.

luen nyt Julia Bellin Ahmattia. :) on ihan kiva. oon kyl onnellinen et mun mutsi ei oo samanlaine ku toi Maria. vaikka nyt ehk saatankin romantisoida syömishäiriöitä ittelleni ja saatan olla välil sairaanpuoleinenki, silti en ikinä _IKINÄ_ vois olla samanlainen äiti. vetäsin itteni jojoon mieluummin. vihaan vanhempia, jotka tuputtaa omat syömishäiriönsä lapsilleen. se ei oo oikein.

"Minun pitää yrittää lujemmin, jykerrän kuulakärkikynällä biologiankirjaani, olla syömättä. Olen päättänyt, että se nimenomaan on kaikkien ongelmieni alku ja juuri. -- Jos olisin kaunis, voisin saada kaiken, minkä haluan. --
Kairaan itseäni sormella, työnnän kynnen niin syvälle ihoon, että siitä jää puolikuun muotoinen jälki lihaani. Vihaan sinua, sanon itselleni hiljaa. Vihaan sinua."

toi oli ote tost Bellin Ahmatista, ja siin päähenkilö Carmenin ajatuksii. :)