vuosi 2009... surullista. en tiiä miks, mut se saa mut surulliseks. olin tiksis se uuveen päivän ja illal menin heurekalle ja näin siel tuttui, mm. J:n. lähin sielt sit himaan nukkuun. oli jalat muuten iha vitun jääs sen jälkeen.... J:tä. se on niiiin kiinnostava... ja kaunis.... ja mä oon kaikkea muuta kun sellanen. haluisin pystyy ajattelemaan et se näkee mussa jotain mitä mä en ongelmiltani huomaan. jotain positiivista, jotain hyvää. asiaa ei helpota ne asiat mitä J mulle sanoo... se kertoo et mä oisin kun osa sitä. mä itkin onnesta sen jälkeen. mut sit itkin, koska uskoin et se oli pelkkiä sanoja.
näin paria vanhaa kaveria taas ja mä kerroin niille vähän J:stä. en mitään henk.kohtasta, vaan yleisesti kuka se on ja mistä. kun yritin selittää mitä J mulle merkitsee tuli suurta haparointii. koska mul ei oo hajuukaan mitä mä haluun siitä. mä tiiän vaan et mä haluun J:n mun elämään, mut mitä osaa se siinä esittää on mulle mysteeri. asiaa ei helpota se, et J:kään ei tunnu tietävän mitä se musta haluaa.... J:n kans ja yrittää selvittää mikä on jutun nimi... toivottavasti saan vaan siit yhtään mtn irti.
PS. päivän ruokailut onnistunu... tai toisin sanottuna: en oo syöny mtn 16 tuntiin. : )
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti