päätin et leikkaan J:n pois mun elämäst. tiiän, oon koko ajan tienny, et se ei välitä, ei osaa välittää. ja silti mä vaan oon sinnitelly ja yrittäny uskotella ittelleni et kyl J oikeesti pystyy tuntee kiintymyst. tää on menny aivan liian pitkälle. mun ois pitäny lopettaa tää kaikki jo aikaa sitten. mä vaan vahingoitan itteeni ku takerrun J:hin. en voi uskoo, et annoin näin tapahtuu mulle. mä kiinnyin ihmiseen, jolle on ihan sama oonko mä olemassa vai en. ehkä mä vien mun itsetuhosuutta vaan aina askelta pidemmälle. en oo inhonnu tai vihannu itteeni tarpeeks, enkä oo tuntenu tarpeeks kipua. ja jotta mä voisin tuntee mahdollisimman paljon tuskaa, mä kiinnyn ihmiseen joka paskat välittää musta. aika nerokasta itseasiassa. mut sattuu niin pirusti, väärällä tavalla. ja kaikki tää tapahtuu heti ku mul alkaa menee vähä paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti