siis juu, olin J:llä yötä. ihanaa nähdä sitä, mut olin just niin paskois fiiliksis, et must ei ollu sille mitään iloa. ja sain viel tartutettuu mun angstin J:lle… luojan kiitos tajusin, et mitä J duunas ku se alko lähtee huoneest äkkii. lähin saman tien perään ja sain sen pysäytettyyn ennen ku se kerkes vessaan…viiltelee… sit itkettiin yhes. sanoin J:lle et ehk ois parempi jos nähtäis harvemmin. et me ei olla toisillemme hyväks. ei se kuunnellu, ja aijon ottaa asian puheeks viel uudestaanki. en haluu et J:llä alkaa mennä yhtään huonommin mun takii…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti