The hardest thing you'll ever learn it just to love and be loved in return.

lintsasin tänää. lintsaisin huomisenki, mut en ny tiiä. viikko kouluu ja sit alkas koeviikko. ois ihan hyvä olla tunneil kertaamas asioit.

puhuin yöl kaverin kaa vähän masennuksest. puhuttiin siit miten ongelmist tulee totta ku ne sanoo ääneen. puhuttiin et masennus o kun syöpä. sanoin et se tappaa sisältä päin. sanoin kans et kummanki voi parantaa, mut et kummaski se prosessi on pitkä ja vaikee.

en tiiä haluunko olla enää J:n kans tekemisis. se sattuu liikaa. se merkitsee mulle liikaa. mä välitän siit liikaa. ja tiiän et mä en tuu koskaan olee ees puolii niin tärkee sille, ku mitä se on mulle. sanoin yks päivä J:lle et voisin tappaa itteni. se sano et se ois pahin tapa mil voisin sit vahingoittaa. ja se sano et se tulis mukan. verisesti. kun kysyin et miks se sen tekis, miks mun takii, kosk eihän me edes tunneta. J vastas et se ei tietäis mitä tekis jos mua ei olis... B.S. ja se sattu. se ei osaa osottaa välittävänsä paskaakaan face2face, mut kyl sähkösesti. kun ei tartte toista nähä. en oo ikin tuntenu itteeni yhtä turhautuneeks. mä haluisin antaa sille kuun ja tähdet taivaalta, jos vaan saisin silt jotain henk.kohtast takasin. mitä tahansa. kunhan se vaan osottas et mulla on jtn välii...