Uusi tavoite, uusi blogi.

Tämä blogi ei ole enää kovin ajankohtainen minulle, ja siksi aloitan uuden. Uusi tavoite, uusi blogi.

Nyt kun painan 70kg mun pitää aloittaa puhtaalta pöydältä, ihan alusta. Te jotka olette päätyneet lukemaan blogiani, tulkaa ihmeessä seuraamaan laihduttamistani uuteen blogiin: dreams-letters-realthings.blogspot.com (sori bloggerin linkitys kusee). Toivottavasti moni lähtee sitä lukemaan ja kannustamaan mua saavuttamaan taas ees vähän ihmisen kokosen olemuksen... :<

Taas.

Monien viikkojen jälkeen kun on syönyt mitä ikinä huvittaa, nousee vaa'alle, haluaa varmasti kuolla. Kuten minä, 70,0 kg sotanorsu, joka lopetti sekunnissa painon nähtyään syömisen. Huomen on äikän yo joten pakko syödä etten siel pyörry, mut sen jälkeen en syö mitään. En ennen ku saan sen fucking kirjeen ravitsemusterapeutilta tai mut hommataan suoraan osastolle.

Tahtooo kuollaaaa. Kaikki menee persiilleen nyt. En oo lukenu yhtään yo kokeisiin, en oo saanu yhtäkään työhaastatteluu... Ja painan enemmän ku koskaan...

PS. oon kirjansidonnan kurssilla ja teen siel nyt kirjaa, josta tulee mun painovammaus päiväkirja. Sit voin sielt helposti kopioida tekstii tänne...

Möö.

Edelliseen postaukseen oli anonyymi kommentoinu ja kyseli pituutta ja painoa. No pituus on 168cm ja paino taasen liikaa liikaa pitkän ajan jälkeen uskaltauduin vaa'alle ja saman tien päivän ruuan skippasin... Paino on noussu jopa 63 kiloon... :<<<<<<<<<<

Iloinen asia kyl löytyy siitä, et en ookkaan joutumas osastolle. :)) Pari positiivista sanaan oikeille ihmisille, niin on jo terve. Ihmeellistä eikös?

Vedän kahta eri masennuslääkettä, aamusin ja iltasin. Aamulla on pirun vaikee muistaa ottaa se pilleri, mut illat on helpompi muistaa. Oon iha hirvee hormoni hirmu nykyään. :< Ehk mun pitäs vaihtaa e-pillereit...

Tänään ollu semi jees päivä. Faija täytti 53v ja systeri oli mulle pitämäs seuraa ja juotiin paljon punkkuu. Mutsin kans puhuttiin tatuoinneist. Sil on aika tatuoijalle ens pe ja oon menos mukaan kattoo. Oon katellu eri paikkoja mis kävisin ite ottaa, mut en osaa päättää ku mul ei oo hajuukaan mikä ois hyvä mesta. :<

Painoo ei oo nyt tullu mietittyy järjettömästi.. Haluisin päästä timminpään, kuntoon, mut alan olla siin luovutus vaihees et verhoudun vaan järkyttävän kokosiin neuleisiin niin ettei mun kroppaa näy alta. Nytkin päällä _valtava_ Gina Tricotista ostettu petroolinsininen neule. Hukun tän sisään...

Oon sen verran päättäny et aijon päästä takasin siihen 60 kg niin sit ei olo oo ihan niin valas valas.

Hei pitkästä aikaan

Onpa kauan aikaa kun viimeeks oon tänne mitään rustannnu. Voisin kerrata viime postauksen jälkeiset tapahtumat pika pikaa.
Elikkäs:
- oon hoidos, eli käyn psykol
- joudun osastolle ens tammikuun aikan
- oon edelleen J:n kans yhes <3
- joka päivä toivoisin et oisin kuollu
- kuvittelin tänään olevani hoikka. erehdyin. samaa rataa paino edelleen vetää
-tänään oon viillelly ja ajatellu itsemurhaa, jopa toteuttamis mieles.

Elikkä sellasta. En nyt jaksa kirjoittaa, mut tuun laittaa jtn lisää jos tuntuu et on kerrottavaa. Nyt oon aivan liian kännis mihinkään järkevään ajatteluun.

Kiitos jos kukaan enää jaksaa lukee näit turhanpäiväsii merkintöi... :<

Life sucks.

blaa blaa blaa. life sucks. se siitä ilosesta onnellisesta elämästä. kaikki on perseestä eikä kiinnosta. ja nyt muka pitäs jaksaa lukee keskiviikon yo-kokeeseen? no way.

kaikki on totaalisesti perseestä tällä hetkellä. kaikki, möys J. anteeks vaan kulta mut viimesin parin päivän oot käyny mun hermoille tooosi pahasti. mua ei kiinnostais olla minkään tasoses yhteydes ihmisiin. poistin itteni jo galleriasta ja melkeen facebookist, mut en ymmärrä siitä paskasta mitään niin sielt häipyminen jäi kesken. Ehk saan sen hoidettuu joku päivä. en jaksa ihmisiä. vittu netissäkö ne ihmissuhteet hoidetaa? mitä vittua???? mikä vittu ihmisii vaivaa? ihmiset on säälittäviä paskoja jotka ei kykene enää mihinkää konkreettiseen toimintaan. kaikkeen tarvitaan jokin elektroninen apuväline. nykyään ei kukaan ees soita jos on asiaa tai kysyttävää, sen sijaan laitetaan viestiä tai kommentoidaan toisen seinälle facebookissa.

koht kukaan ei oikeesti tee mitään, annetaan vittu koneiden tehä kaikki meijän puolesta! ei käytetä enää aivoja, siihenhän täs ollaan menossa.

nyt jos koskaan tekis mieli tappaa ittensä, koska ihmiskunta on niin syväl sen luomas omas paskas et täs ei oo enää mitään järkee. missään ei oo enää mitään järkee. kaikki on turhaa. ei enää tarvii tehä mitään kosk kukaan ei välitä paskaakaan.

jos teet sen hienon liikkeen et vaik oot itsetuhonen, niin et joku näkee, niin sit VASTA SIT joku alkaa reagoida ja ehk esittää jotain tunteitaki. ihmiset on kasvaneet tunteetomaks massaks, jos kellään ei oo enää kasvoja tai nimiä, on nimimerkit ja hymiöt ja niiden ulkopuolel ihmiset ei osaa käyttäytyy niinku oikeet aidot ihmiset käyttäytyis.

Hei taas. :)

oon miettiny täs jonkin aikaan, et tää blogin kirjottaminen on vähän kakspiippunen juttu: saan purettuu ahistusta, mut samal kasvatan sitä lisää vellomalla mun ongelmissa. mun painon pudotus junnaa, en pääse 60 kg:sta alemmas = olen epäonnistunut. mua ahdistaa tekstit mitä oon tänne kirjottanu, mua ahdistaa minä.

jos ongelma onkin siinä et mä ajattelen kokoajan negatiivisesti. katooko se ongelma jos kirjotanki positiivisemmista asioista? tai jos alan kirjottaa negatiivisten ohella positiivisia? en tiiä, mut voisin yrittää. täällä tässä blogissa se ei ehk onnistuis, kosk kaikki jotka tänne on tiensä löytäny on tullut enemmän ja vähemmän sellaisia reittejä, joista mä en iloitse. tietysti on hienoo et löytyy ihmisii joilla on samoja ajatuksia, mut onks tervettä hakee muita samalaisia kannustamaan omaa epätoivosta elämää? se on ollu mulle suuri kysymys jo pari kuukautta.

kyllä, haluun edelleen maagisesti karkottaa ne ylimääräset 10 kg, mut oon ehk sen verran kasvanu aikuiseks et ymmärrän et mun ei oo hyvä tehä sitä kyseenalaisilla menetelmillä. ainakaan kokonaan. :D

Täällä taas.

Tänne kirjoittamiseen on nykyään hyvin vähän aikaa. On pitäny tulla postailee jo kauan aikaa sitten mut laiska paska kun oon niin en oo saanu mitään aikaseks.

Mulla menee OKsti. Koulut alko viikko sitten ja oon nyt abi. :)) Tää vuos loppuun ja oon ulos lukiosta. Kirjotan nyt syksyllä kaks ainetta, täs jaksos mul on myös tentittävänä yks kurssi, ja pelkään etten pääse siitä läpi. Onneks tälle vuodelle on jääne vaan kivoja aineita, pääosin taideaineita. Nyt mul on täs jaksos vaatesuunnitteluu ja paljon nykytaidetta. Eli koulu on ihan OKOK, mä jopa oon ihan ilonen et pääsen siel taas käymään.

Himas ei ehk mee niin hyvin. Mun mutsi on mulle vihanen, kosk oon nykyään ehk yhen yön viikos himas ja sit oon loput viikost ain J:llä (nytki oon J:llä, tääl ei muita ku mä). Mut tääl on helpompi olla, mun ei tarvi nähä porukoit ja saan olla paremmin rauhas. Ja täältä on lyhyempi matka mun kouluun ja saan siks nukkuu aamul pidempään. Ja tääl on J.

Mun suhde mun vartaloon ei oo muuttunu, välil tuntuu et se on jollain tapaa ehk jopa huonontunu. Vertaan jatkuvasti itteeni J:hin, mikä on tosi huono juttu, sillä kyllä mä tajuun et mun ei ois koskaan mahollista olla yhtä pieni ku se. Joka päivä läski olo, mut eihän sitä tietenkään voi suoraan sanoo. Oon mä kyl joistain asioist oppinu ittessäni tykkään. Esim. mun jaloista, J kehuu ain mun jalkoi ja sanoo et se vaihtais millon tahansa mun kans niit. Kai mul sit on pakko olla ihan OK jalat. Mut kait on asiat nyt paremmin, kosk syön ku sika enkä jätä syömättä sen takii et mua kuvottaa ajatus siitä mitä se safka tekee mun vartalolle.

Mut oikeesti mul menee hyvin. Oon onnellinen J:n kanssa. Mul on joku jolle puhuu ja joku joka puhuu mullekki omista asioistaan, joku jota rakastan ja joku joka rakastaa mua takasin.

Päätin et yritän kirjottaa tänne useemmin. Ehk kerran viikos vähintään. :)